High-Resolution Audio, joka on tavallisesti 96 kHz / 24 bittiä tai korkeampi, muodostetaan ottamalla digitaalisesti näytteitä alkuperäisestä analogisesta äänilähteestä. Näytteenottokertojen määrää sekunnissa kutsutaan näytteenottotaajuudeksi, jota ilmaistaan hertseinä (tunnus Hz). Digitoinnilla tarkoitetaan ääniprosessia, jossa näytesignaali muunnetaan (kvantisoidaan) ykkösistä ja nollista muodostuviksi binaariluvuiksi, joita ilmaistaan bitteinä. Mitä suurempi bittien määrä on, sitä enemmän näyte on alkuperäisen lähteen kaltainen. CD-levyissä standardina on 44,1 kHz / 16 bittiä, mutta High-Resolution Audio -äänelle ei ole olemassa yhtä yksittäistä standardia.

Vaihtoehtoinen tapa digitoida analoginen lähde on DSD (Direct Stream Digital) -menetelmä, joka ottaa äänitiedot sarjana yhden bitin arvoja erittäin suurella näytteenottotaajuudella: joko 2,8 MHz tai 5,6 MHz. Tämä on noin 64- tai 128-kertainen CD-tasoisen äänen näytteenottotaajuuteen verrattuna, ja siihen viitataan yksinkertaisesti termillä DSD 2,8 MHz tai DSD 5,6 MHz. Joidenkin ääniteknikkojen mukaan tämä on niin lähellä alkuperäistä analogista lähdettä kuin digitaalinen äänitiedosto voi päästä.